|
Maanviljely on yksi niistä yhteiskunnan perustoiminnoista, joista lapseni on kiinnostunut. Lastenhuoneestamme löytyy maatilakalustoa sekä Duplo- että pikkuautomuodossa. Palikkaleikeissä varsinainen asia, kasvien kasvatus ja eläinten hoito, jää kuitenkin vähän abstraktille tasolle. Asiallinen mutta helposti lähestyttävä maanviljelyssimulaatio olisi siis paikallaan.
Otimme siis pojan kanssa testiin John Deeren American Farmer -pelin, joka osoittautui aivan onnettomaksi tekeleeksi. Sen lisäksi että kyseessä oli markkinointihenkinen tuotesijoittelutuote, American Farmer oli sekä käyttöliittymältään että pelirytmiltään epäonnistunut eikä ollut sujuvasti neljävuotiaan hallittavissa. Teknisesti surkea ja tylsä peli. Kaiken lisäksi pikkupelihahmot ja tunnelma oli tympeän punaniskainen. Ei kiitos. Lapsi kaipasi maanviljelyä, joten tilanne oli pelastettava. Nopea googlaus toi ruutuun The Farmer -nettiselainpelin, joka olikin kelvollinen korviketuote. The Farmer on erittäin yksinkertainen selainpeli, jossa istutetaan kasvimaille viljelykasveja ja kasvatetaan kanalaan kanoja. Kasteluvedet löytyvät omasta takaa, mutta lannoitteet, hyönteismyrkyt ja kananruoat käydään ostamassa kaupasta. Pelin alussa raha on tiukalla ja ensimmäiset kylvöt on suunniteltava huolella, jotta konkurssi ei koita heti. Alussa lapsi saikin seurata, kun vanhempi opetteli pelin perussysteemit. Mutta heti kun talous saatiin paremmalle tolalle, voitiin tilanpyöritysvastuu jättää jälkikasvulle. Peli koostuu vain naksuttelusta: kylvöä, kastelua, lannoitusta, hyönteismyrkkyä tarvittaessa, ja lopuksi sadonkorjuu. Taustalla soi pikkuinen happojatsilooppi. Aikuisen hermo ei tätä kovin pitkään kestäisi, mutta lapsi viihtyi pelin parissa mukavasti pari puolituntista sessiota. Kasvimaalle on tarjolla mukavan kirjava ja selkeä kasvivalikoima, viljelytoimetkin ovat kivan yksinkertaisia. Kanojen kasvatus jää vähän viitteelliseksi. Isälle jäi vielä epäselväksi, oliko pelillä joku loppupiste, mutta se ei tässä tapauksessa ollutkaan olennaista. Kun kaikki kasvit on saatu kertaalleen kasvatettua, peli alkaa tuntua läpipelatulta. Lapsi saattaisi toki jaksaa naputella pelin alusta uudelleen vielä kerran tai pari. Eli The Farmerille peukkua: peli pelasti näppärästi yhden iltapäivän tylsistymiseltä ja toi ruutuun sen lapsen kaipaaman viljelypelin. Aiemmin olimme pojan kanssa pelanneet muutaman kerran Harvest Moonia pleikkarilla, mutta se oli vielä turhan monimutkainen pikkulapselle. The Farmer pitääkin oikeastaan sisällään minimiinsä pienennetyn Harvest Moonin viljelyosion - eli juuri sen osan, jota alunperin halusinkin lapselle esitellä. Tässä se oli vielä huomattavasti helpommin pelattavassa muodossa. Isompi, "oikea" - mutta lapsellekin kelpaava - maatilasimulaatio on kuitenkin yhä hakusessa.
|
