|
Olen taas noussut tason ymmärryksessäni roolipelaamisen luonteesta. Tai ainakin sen verbalisoimisessa. Expaa antoi jälleen kerran Vincent Baker anyway-blogikirjoituksessaan, jossa hän puhui salaisuuksista pelissä.
VB:n pointti on lyhyesti se, ettei pelifiktion tasolla ole olemassa salaisuuksia, vain suunnitelmia. Hänen käyttämänsä esimerkki on, että pelaajan hahmo osoittautuukin mieheksi. Tilannehan on seuraavanlainen:Pelaaja on kuvannut hahmonsa naisen näköiseksi ja oletettavasti saanut muissa pelaajissa aikaan oletuksen, että hahmo on nainen. Pelin edetessä pelaaja antaa muille pelaajille vinkkejä siitä, että hahmo voisikin olla mies. Lopulta hän "paljastaa tilanteen todellisen totuuden".
 Roolipelit ovat kuitenkin yhteistä fiktiotuotantoa. Koska se on yhteistä, koko porukan suostumus määrää sen, mitä yhteinen fiktio sisältää. Kun pelaaja kertoo, että hänen hahmonsa onkin mies, kyseessä on itse asiassa ehdotus. Toiset pelaajat voivat halutessaan vastustaa. Esim. joku voi vedota menneisiin tapahtumiin ("Mutta minun hahmoni näki hänet alasti viime sessiossa, et sanonut silloin mitään"). Useissa peleissä ehdotus on tietysti hyvin vahva johtuen pelaajien oikeuksista oman hahmonsa suhteen.
Jos palataan tilanteen alkuun, kyse on pelaajan suunnitelmasta eikä salaisuudesta sen takia, että hahmon sukupuoli lyödään lukkoon yhteisessä fiktiossa siinä vaiheessa, kun salaisuus "paljastuu" eli kun hahmon pelaaja ehdottaa, että hahmo onkin mies. Pelaaja valmistelee ehdotustaan vinkeillä, jotta hahmon naisisuus pysyisi yhteisessä fiktiossa epävarmana ja jotta ehdotus menisi sujuvammin läpi yhteiseen fiktioon ehdotuksen hetkellä.
Mutta miksi tämä erottelu on tärkeää? Aika harvoin muut pelaajat tuollaisia ehdotuksia vesittävät pelin kuluessa kuitenkaan. Mielestäni pointti on siinä, että kaikkea ei-fiktiossa jo olevaa tulisi kohdella samalla tavalla kuin tuota sukupuolisalaisuusesimerkkiä. Jos vaikka pelinjohtaja on kirjoittanut sata sivua maailmakuvausta aloitettavan pelin pohjaksi, kyse on pelkästä suunnitelmasta ellei peliä aloittaessa todeta, että kaikki pelaajat ovat kuvauksen lukeneet, ymmärtäneet samalla lailla ja heille sopii että koko tämä nivaska laitetaan pelifiktion pohjaksi (lienee käytännössä aika harvinainen tilanne, eikä kuulosta omaan korvaan kovin hedelmälliseltä).
Tässä huomattava on myös se, että yhteisen fiktion luominen ja yhteisenä pitäminen on pelissä jatkuva prosessi. Samassa yhteydessä jokainen pelaaja päässään päivittää samalla omaa fiktiotaan, joka sisältää tulkintoja yhteisestä fiktiosta ja myös näitä tässä kirjoituksessa käsiteltyjä suunnitelmia. Peli on itse asiassa siis jatkuvaa tulkintojen tekemistä ja niiden jakamista osaksi yhteistä fiktiota. Suunnitelmien teko ja uuden sisällyttäminen yhteiseen fiktioon on siis pelin peruskauraa.
Ja se, että näitä esivalmisteluja pidetään pelkkinä suunnitelmina tarkoittaa tässä esimerkissä sitä, että suunnittelevan tahon pitää pelin kuluessa lämmitellä muita pelaajia hyväksymään suunnitelmat pudottelemalla vinkkejä ja vihjeitä omien kontribuutioiden kautta. Esim. jos suunnitelmana on että saatananpalvojat ovat vallanneet Suomen veroviraston, on tätä hyvä pohjustaa pienillä yksityiskohdilla ja vihjeillä pitkään, ennen kuin "paljastaa" koko jutun antamalla hahmoille vede npitävää todistusaineistoa.
Mitä pelaajat voivat tehdä jos eivät usko PJ:n suunnitelmiin? Riippuu pelistä ja porukasta; hyvähenkisessä porukassa odottaisin rakentavaa palautteenantoa PJ:lle, vähemmän kommunikoivassa porukassa pelaajat voivat olla hiljaa PJ:lle mutta naureskella selän takana. Riippuen suunnitelmasta ja porukasta joku voi jopa ryhtyä aktiiviseen vastarintaan... Positiivinen yllärimahdollisuus on, että pelaajat ehdottavat PJ:n suunnitelmaan muutoksia, jotka tekevät siitä entistä uskottavamman. Mikäpä olisikaan parempaa kuin se, että sen lisäksi että peliporukkasi hyväksyy suunnitelmasi, se on vieläpä niin kiinnostunut siitä, että lisäilee siihen piirteitä ja yksityiskohtia? Tämä koskee tietty kaikkia suunnitelmia eikä eroa tarvitse tehdä erimerkkisten pelaajien (PJ vs. pelaajat) välille.
Joka tapauksessa: itselleni oli oleellista palauttaa mieleen roolipelien yhteisen fiktion tuottamisen olemus. Vai olisiko kyse paremminkin yhteisellä fiktiolla leikkimisestä? Tuottamistermistä tulee itselleni sellainen oletus, että tuotettu fiktio olisi lopputulos ja sitä sitten käytettäisiin johonkin.
Kuvat: 1) A collaboration between supermodel Joni Harbeck and photographer Neil Krug for upcoming PULP BOOK (CC-licensed, non-commercial, attribution, share-alike). 2) Blue Man Group;How to be a Mega Star Tour 2.1; UIUC Assembly Hall; PVC Collaboration; (CC-licensed, non-commercial, attribution)
|
Vastaavasti sitäkin näkee, että pelaajilla on automaattisesti täysi valta hahmonsa yli. Eli jos joku sattuu sanomaan, että hänen hahmonsa sukupuoli onkin yllättävästi toinen, niin muiden pelaajien on sitten vain elettävä sen kanssa.