Pidän kevyistä lauta- ja korttipeleistä. Harva asia on tyydyttävämpää, kuin löytää helposti opittava seurapeli, jonka innostaa vähemmän pelejä pelaavat tutut pelaamaan yhä uudestaan ja uudestaan. Olen etsinyt tällaisia pelejä jo aika pitkään, joten lienee aika listata muutamia hyviä löytöjä ja kevyiden seurapelien oleellisia piirteitä. 

Useat suosituimmista uusista lautapeleistä kuuluvat tähän kategoriaan. BoardGameGeekissä kevyen seurapelin kanssa perheyhtäläinen käsite on gateway game, peli jonka avulla on helppo tutustuttaa uusi tulokas lautapelikulttuuriin. Suomalaiset myynti- ja arvostelumenestykset Carcassonne ja Menolippu kuuluvat ehdottomasti tähän sarjaan.

Molemmissa peleissä on monia ominaisuuksia, jotka tekevät niistä erinomaisia seurapelejä. Yhteistä niille on, että vaikka pelitilanteesta saa paljon tietoa pelin aikana pistelaskun muodossa, on lopputulos viimeiseen asti jossain määrin epäselvä johtuen siitä, että osa pisteistä lasketaan vasta lopussa. Menolipussa paljastuu tämän lisäksi osa itse pelitilanteestakin vasta lopussa pelaajien valitsemien tehtäväkorttien muodossa. Tämä vaikeuttaa analyyttis-matemaattisesti suuntautuneiden pelaajien pärjäämistä, mikä on hyvä juttu sen takia että monet avoimemmat pelit on voitettavissa pelkästään vaihtoehtoja punnitsemalla ja niistä edullisimmat valitsemalla. Lisäksi molemmissa peleissä pelaajien toimet vaikuttavat toisiinsa, joten pitkällisten strategioiden toteuttaminen on vaikeaa. Tämäkin tasoittaa pelikenttää ja mahdollistaa useammanlaiset strategiat. 

Toinen noiden pelien hyvä puoli on "käyttöliittymässä": molempien pelien osaset ovat erittäin havainnollisia ja pelitilanne on helppo nähdä yhdellä vilkaisulla. Pelaajan ei tarvitse oppia suurta määrää uusia symboleja ja merkityksiä. Tämä vähentää kynnystä oppia peli. Jos tätä vertaa vaikkapa Caylus -pelin samaan ominaisuuteen, on mielestäni helppo nähdä ero. Cayluksen etu on johdonmukainen symbolien käyttö, mutta erilaisten symbolien määrä lähentelee kymmeniä, mikä tietää kivistä tietä vasta-alkajalle.

Citadels 

Citadels on myös klassikko, eikä syyttä. Pelissä on äärimmäisen yksinkertainen perusmekaniikka:

• Päämäärä: Rakenna mahdollisimman paljon mahdollisimmanarvokkaita kaupunginosia.
• Toiminnot: Vuorollasi voit rakentaa yhden kaupunginosan.
• Resurssit: Rakentaaksesi kaupunginosi tarvitset kaupunginosakortteja ja kultaa.
• Resurssien ehtyminen: Kaupunginosakortin menettää (laittaa pöydälle) rakennettaessa, sen arvon verran kultaa menee pankkiin.
• Resurssin palautuminen: Vuoron alussa voit nostaa joko kaksi kultarahaa tai yhden kaupunginosakortin.

Tätä perusmekaniikkaa on sitten monimutkaistettu lisäämällä peliin roolit, jotka vaihtuvat joka vuoro. Roolit varioivat toimintoja, resurssien palautumista sekä vuorojärjestystä. Pelin tärkein valinta onkin joka vuoro tapahtuva roolin valinta. Roolinvalintatilanne tuo myös interaktiota pelaajien välille: Ehdinkö ottamaan haluamani roolin vai viekö sen joku muu nenäni edestä? Pitäisikö minun varautua muiden roolivalintaan ottamalla joku toinen rooli kuin mikä hyödyttäisi minua eniten? Ja niin edelleen.