Minulla on viha-rakkaussuhde Sports Interactiven Football manager-pelisarjan kanssa. Suhde on jatkunut jo lähes kymmenen vuotta. Toinen osapuolikin on tässä välissä ehtinyt vaihtamaan nimensä, entinen nimensä oli Championship Manager. Tässä lyhyessä jutussa pohdin sitä, miksi en ole vieläkään laittanut välejä poikki. Kuvaan myös omaa FM-pelityyliäni.
FM on todella monimutkainen peli. Pelaaja ottaa jalkapallojoukkueen managerin roolin ja voi halutessaan kontrolloida lähes mitä tahansa puolta jalkapalloseuran johdossa. Onneksi mainontaa ja oheistuotteiden markkinointia ei ole sisällytetty peliin. Pelissä on niin monta potentiaalisesti mielenkiintoista kokeilun ja menestymisen aluetta, että en voi kuvitella kenenkään jalkapallosta kiinnostuneen pelaajan jäävän kylmäksi: Pelaaja voi keskittyä tulevaisuuden tähtien löytämiseen ja harjoittamiseen, suurseuran johtamiseen mestaruuksiin, uuden mullistavan taktiikan kehittämiseen tai yksinkertaisesti oman alisuoriutuvan lempijoukkueensa ohjastamiseen uuteen menestyksen kauteen. Puhumattakaan pikkuseurojen ja maajoukkueiden johtamisesta.
Vaakakupin toisella puolella on pelin laajuus ja monimutkaisuus sekä näiden hallitsemiseen vaadittava aika. Pelissä ei ole vaikeustasoja, haasteen säätäminen jää pelaajan harteille. Käytännön kokemukset ovat odottaneet, että ainakin tälle pelaajalle tämä on turhan paljon kontrollia. Paha mielihän sitä meinaa tulla, kun ei pärjää ja sitä pitää sitten kompensoida manialla, joka lähentelee ajoittain addiktiota.
Pelaaja voi toki säätää pelihaastetta lähinnä valitsemalla sopivantasoisen joukkueen (pelaajamateriaali + materiaaliset resurssit) ja säätämällä sopivantasoiset tavoitteet. Näin siis yleisellä tasolla. Itse huomaan kaipaavani peleissäni lähinnä suuria menestyksen kokemuksia managerina. Haluan voittaa mestarien liigan, valioliigan sekä vieläpä löytää seuraavat maailmanluokan ihmelahjakkuudet. Myydäkseni heidät sitten 28-vuotiaina häikäisevällä voitolla. Toisaalta haluan myös jatkuvuutta. Enkä pidä suurseuroilla pelaamisesta. Enkä halua käyttää FM:n lätkyttämiseen koko vapaa-aikaani.
Ei ole varmaan vaikea kuvitella, ettei moisen ultramonimutkaisen pelin hallitseminen noilla odotuksilla ja ajankäyttövaateilla ole helppoa. Voin vahvistaa, ei olekaan. Olisi kiva sanoa, että minua kiinnostavat pelin monimutkaisesta simulaatiosysteemistä emergentisti kumpuavat yllättävät tapahtumasarjat ja pelkkä jalkapallojoukkueen managerina toimimista representoiva pelikokemus, mutta näin ei ikävä kyllä ole. Haluan olla mysteerinen ja koppava kuin Mourinho, koota yhtä kovan ja yhtä hienoa futista pelaavan joukkueen kuin sir Alex Ferguson ja ennen kaikkea haluan tehdä tämän epätoivoisesta lähtötilanteesta. SI ei ole tätä kovin helpoksi tehnyt.
Onneksi on pelaajayhteisö. Dugoutin ja FM-Britainin kaltaisilla foorumeilla innokkaat FM-harrastajat vaihtavat vinkkejä kussakin pelienginen versiossa toimivista taktiikoista, alihintaisista tulevista supertähdistä ja muista peliin liittyvistä asioista. Olen huomannut, ettei minun tarvitse luoda itse uutta supertaktiikkaa, riittää että osaan soveltaa yhtä tai useampaa foorumilla olevaa taktiikkaa omaan pelaajamateriaalini sopivaksi. Eipä minulla olisi aikaakaan alkaa säätämään taktiikkaa alusta lähtien, se vaatisi useiden ottelujen seuraamisen alusta loppuun "testimielessä". Ja jos tavoittelee mestaruutta, ei ole aikaa testaamiseen.
Nämäkään keinot eivät vielä riitä korkeiden menestystavoitteiteni täyttämiseen. Seurojen budjetit ovat tiukkoja kuin tuleva CL-finaali (toivottavasti), eikä niillä saa rentoa ostelumeininkiä aikaiseksi. Onneksi pelin mukana tulee editori, jolla voi omalle joukkueelleen laittaa lisää alkupääomaa. Joskus ei myöskään jaksa seurata ottelun aikaisia tapahtumia tarkasti tai huvittaa muuten vain kokeilla ultrahyökkäävää taktiikkaa ManU:a vastaan valioliigassa. Tappioitahan noista seuraa, jos pakkien taakse jää liikaa tilaa tai unohtaa muuttaa miesvartioinnin kohteet vastustajan vaihtaessa taktiikkaa. Alla esimerkki melko äärimmäisestä tapauksesta. Ei se mitään, aina voi ladata kohdasta ennen ottelua ja yrittää uudestaan.
Ja sitten on vielä FM Modifier , jolla voi muokata pelaajiensa statseja enemmän haluamansa laisiksi. Sitten alkaa pelaaminen olla kivaa. On tietysti niitä puritaaneja, jotka väittävät, että tällainen pelityyli on huijaamista. En väitä vastaan, mutta kysyn, että ketä minä huijaan? Pelihän on yksinpeli. Minä saan leikkiä itseni kanssa miten haluan.
Toinen vaihtoehto olisi se, että SI alkaisi huomioida enemmän minunlaisiani pelaajia. Vaikeustasosysteemi luulisi olevan helppo kehittää. Ehkä se kuitenkin veisi arvokasta macho-simulaatioarvoa pois pelisarjalta, joka on itkettänyt jalkapallofaneja jo vuosikausia. No, SI on tehnyt kohderyhmätutkimuksensa tarkkaan: Samanlainen masokistinen nautinto saa suomalaiset ja englantilaisetkin kannustamaan maajoukkuettaan vuodesta toiseen arvokisojen karsinnoissa. Toisaalta taas liika arcademaisuus veisi minunkin mielestäni hohdon pelistä. Lisää vaihtoehtoja voisi pelaajalle kuitenkin asettaa.
Näin siis meillä. Onko muilla vastaavia esimerkkejä pitkäaikaisista viharakkaussuhteista peleihin tai pelisarjoihin?
Add this page to your favorite Social Bookmarking websites
Minulla on viha-rakkaussuhde Sports Interactiven Football manager-pelisarjan kanssa. Suhde on jatkunut jo lähes kymmenen vuotta. Toinen osapuolikin on tässä välissä ehtinyt vaihtamaan nimensä, entinen nimensä oli Championship Manager. Tässä lyhyessä jutussa pohdin sitä, miksi en ole vieläkään laittanut välejä poikki. Kuvaan myös omaa FM-pelityyliäni.
